Tiia Rintakoski

Perheeseen kuuluu lisäkseni avopuoliso ja kaksi vuotias tytär. Koiria on kertynyt vuosien varrella kolme kappaletta. Vanhin Retu täyttää pian 9 vuotta. Keskimmäinen Hippa on 6 vuotias ja viimeisin tulokas Iita on 2 vuotias. Koirat on ennen kaikkea perheenjäseniä. Harrastuksia tällä hetkellä on näyttelyt. Ja niitäkin harvakseltaan.

KASVATTAJANA/ HARRASTAJANA…

Kasvattajan peruskurssin suoritin 2012 syksyllä. Kennel-nimi on vielä mietinnässä, mutta eiköhän sekin ole kunnossa ennen ensimmäisiä pentuja. Tarkoitus olisi astuttaa Iita 2015 keväällä. Katsotaan miten käy. Pidetään peukkuja, että kaikki menisi hyvin. Kasvattajana pyrin pitämään huolta siitä, että käyttämäni koirat ovat terveitä, sosiaalisia sekä rotumääritelmän mukaisen ulkonäön omaavia yksilöitä.

KOIRIEN KANSSA
Harrastettu on kaikenlaista. Tokoa, agilityä ja paimennusta on kokeiltu ja lammaskoira soveltuu näihin kaikkiin lajeihin todella hyvin. Meillä kaikki kolme on helposti motivoitavissa. Ahneita kun ovat niin tekevät mitä vain saadakseen palkkion ja uusien asioiden opettelu käy käden käänteessä melkein huomaamatta.

NYT JA TULEVAISUUDESSA
Tällä hetkellä nautiskellaan alkaneesta talvesta ja odotellaan näyttelykauden alkua.

**************************************************

Tintti Widén

Kaisankatu 5, 38700 Kankaanpää

p. 0452651955

tinttiw(at)gmail.com

www.myoes.fi

Heips

Meillä on kolme vanhaenglanninlammaskoiraa eli lampuria, mitä nimitystä käytän rodusta nykyään kun häntiä ei enää typistetä ja niin ollen lempinimi bobtail on jäänyt pois.

Aikaisemmin lampureita on tuossa jaloissa pyörinyt vuodesta -92 alkaen ja nyt tuo nuorimmainen on kuudes samaa rotua. Tällä hetkellä kotoa löytyy siis kolme jotka kaikki ovat tuontikoiria. Vanhin on uros Saksasta, Kö-Pi’s 599 Happy Panda Leoff, 8½-vuotian Rasmus. Keskimmäinen taas haettiin Ruotsista, Ragtales No Doubt, 2½- vuotias Hector. Nuorimmainen Zigi on Venäjältä ja nyt 17kk vanha pikkuneiti, Griland Playful Girl.

Kasvattajakurssia ei ole tullut koskaan käytyä koska olen enemmän keskittynyt vain pitämään hauskaa koirieni kanssa. Olen aikaisemmin harrastanut Tokoa, Agilitya ja tietysti näyttelyitä.

Minulle on erittäin tärkeää pyrkiä pitämään rotu mahdollisimman terveenä ja sen omaavan upean luonteen jatkossakin.

Omilla koirillani ei toistaiseksi ole jälkeläisiä kuin Rasmuksella, joka on kahden pentueen eli 9 pennun onnellinen ja ylpeä isukki. Tulipa ukkelista jo yhden pentueen isoisäkin.

Jatkossa olisi tarkoitus yrittää Zigillä pentuetta. Zigi on yhteisomistuksessa Memoriter kennelin Marika Rautavan kanssa. Kunhan saadaan terveystulokset tutkittua ja tyttö, toivottavasti todetaan terveeksi.

Tokoa on meillä tarkoitus jatkaa kunhan kesä koittaa ja kurssitarjontaa taas alkaa. Näyttelyissä käynti myös kesää kohti lisääntyy ja ainakin Zigin kanssa niissä varmaan ravataan tiuhaan tahtiin. Rasmus on jo eläkkeellä näyttelyistä ja Hector on aika lyhyessä turkissa, kiitos erittäin runsaan turkinvaihdon, mutta eiköhän poika taas ala pyörähtelemään kehässä kun turkki kasvaa takaisin.

Lampurini ovat minun elämän suola ja sokeri, todelliset seurakoirat, jotka saavat hymyn ja usein myös kunnon naurun aikaan.

T@intti

 

**************************************************

Anki

Lampuriesittely

MINÄ

Olen harrastanut vanhaenglanninlammaskoiria käytännössä koko ikäni. Ensimmäiset lampurit tulivat lapsuudenkotiini jo ennen minua ja voin todella sanoa kasvaneeni lampureiden parissa. Olin jopa kesätöissä ruotsalaisen huippukasvattajan Anita Zetterströmin Shaggy Dog’s kennelissä Ruotsissa. Ensimmäinen ”oma” lampuri oli Remu, joka lähes 13-vuotisen elämänsä aikana osoitti, mitä kaikkea tämä karvahousurotu voi parhaimmillaan olla. Tällä hetkellä kotia somistaa 7-vuotias vauhtimimmi Venla, joka on jälleen kerran osoittanut, että jokainen vahaenglanninlammaskoira on oma persoonansa, joskin Venlan persoona on aika paljon suurempi kuin muiden, vaikka fyysinen koko onkin melko pieni…

 

KASVATTAJANA/ HARRASTAJANA…

Koirat (Venlan kaverina on 3-vuotias irlanninsusikoiraherra Wäinö) ovat minulle ennen kaikkea perheenjäseniä ja kavereita. Terveys on tietysti tärkeää myös kotikoiralle ja Venla onkin ollut esimerkillisen terve. Venla on myös ”kuvattu terveeksi” (AA,00) ja silmäpelauksessakaan ei ole ollut mitään poikkeavaa. Odotettavissa onkin, että Venla päihittää edeltäjänsä eliniässä.

 

KOIRIEN KANSSA

Mitään erityistä harrastusta meillä ei ole. Wänä on käynyt koirakoulun ekaluokan ja käynyt näyttelyissä aina C.I.B:iks asti. Venla on kotioppinut eikä oikein innostunut näyttelyistä puuttuvan turkin vuoksi. Pääasiallisesti harrastamme metsälenkkeilyä ja kalliokiipelyä, mihin täällä Porvoon korvessa on oivat olosuhteet. Käymme säännöllisesti uimassa ja Venla onkin aivan erinomainen uimari. Lyhyt turkki on siinäkin mielessä meille oikea valinta. Pyrimme keksimään myös aivojumppaa ja muuta puuhaa, sillä Venla on, miten sen nyt kauniisti sanoisi, erittäin aktiivinen ja puuhakas neiti. Parasta tässä pämppähäärässä onkin juuri leikkimielisyys ja käsittämätön huumorintaju. Ja sitä ominaisuutta vaaditaan paljon myös tämän rodun omistajalta…

 

NYT JA TULEVAISUUDESSA

Remun jälkeen ikävä ja suru oli niin suuri, että vannoin, että minulle ei enää ikinä tule vanhaenglanninlammaskoiraa. Ja aina olen sanonut, että narttua ei meille tule. No, sitten tuli vanhaenglanninlammaskoiranarttu… Kuten sanottu, toivon Venlan olevan seuranani ainakin vielä seuraavat 7 vuotta. Sen jälkeen aika näyttää, mutta tuskin minä osaan ilman näitä karvahousuja olla, kuten en osannut olla ilman irlanninsusikoiraakaan. Wäinön myötä olen innostunut näyttelyistä, kenties palaan vielä joskus lampurikehäänkin…

**************************************************