HAAVEISSA LAMMASKOIRA?

 

RODUSTA

Uutta karvaista perheenjäsentä hankittaessa ensimmäisiä ratkaistavia asioita on sen rotu tai roduttomuus. Hankkiessasi rekisteröidyn rotukoiran vastuulliselta kasvattajalta saat paremman kuluttajansuojan, jos kaikki ei menekään niin kuin on toivottu. SKLn kasvattajasitoumuksen allekirjoittaneet kasvattajat ovat sitoutuneet tiettyihin pelisääntöihin niin kauppakirjan ehdoissa, kasvatusperiaatteissaan kuin ongelmatilanteiden ratkaisemisessa. Lisäksi rotukoiran tulevat ominaisuudet ovat suuremmalla varmuudella ennakoitavissa kuin sekarotuisissa koirissa.

Jos vanhaenglanninlammaskoira on harkintalistasi kärkipäässä, tutustu rotuun ja sen eri yksilöihin sekä näyttelyissä että kotioloissa. Kotiin syksyiseltä metsälenkiltä palaava, korviaan myöten kurainen, suon tuoksuinen ja kaikki risut ja männynkävyt turkkiinsa kerännyt, iloisesti läähättävä karvakasa on se kolikon kääntöpuoli näyttelyssä ylväästi esiintyville, hyväntuoksuisille, hulmuavaturkkisille ilmestyksille. Toki nämä kaksi asiaa eivät sulje pois toisiaan, vaan yleensä näyttelykoiratkin saavat viettää vapaata koiranelämää näyttelyiden välissä (kuraojassa uiminen näyttelyä edeltävänä iltana ei ole kuitenkaan toivottavaa).

 

Lampuria harkittaessa kannattaa todella miettiä, onko valmis sitoutumaan turkinhoitoon. Vaihtelu turkin työläydessä yksilöiden välillä on suuri, eikä pennusta ei voi vielä varmasti tietää, millainen turkki sille tulee. Joka tapauksessa turkinhoitoon pitää varata vähintään 1–2 tuntia viikossa. Tosin joillekin yksilöille aikuisena riittää kahdenkin viikon harjausväli. Ensiarvoisen tärkeää on harjaamisen säännöllisyys, jottei turkki pääse pahoin takkuuntumaan ja huopumaan. Tietenkin yksi vaihtoehto on pitää turkki lyhyenä. Rodussa on paljon muitakin hurmaavia ominaisuuksia, jos haluaa ”vain” kotikoiran tai kumppanin muihin harrastuksiin kuin näyttelyihin.

Vaikka lammaskoirat ovat yleisesti ottaen luonteeltaan helppoja koiria, vaativat ne kuitenkin vähintään kunnollisen kotikasvatuksen tullakseen mallikelpoisiksi koirakansalaisiksi. Turkin harjaus ja muut hoitotoimenpiteet on paljon helpompi opettaa pienestä pitäen, kuin ”taistella” aikuisen koiran kanssa. Kun hoitorutiinit ovat tuttuja, hoitotuokiot ovat miellyttäviä yhteisiä hetkiä niin omistajalle kuin koiralle. Suurin osa lampureista pitää harjaamisesta ja innostuvat heti kun harjausvälineet otetaan esiin. Lammaskoirat ovat myös suurehkoja ja voimakkaita koiria. Peruskäytöstavat ovat tarpeen, jotta koira on omistajansa hallinnassa eri tilanteissa. Lampureita on sanottu koiramaailman humoristeiksi eli ne keksivät mielellään kaikenlaista ”jäynää”, joten omistajallekin hurtti huumori olisi toivottavaa.

Lampurien kanssa voi harrastaa melkein mitä vaan. Ne ovat yleensä nopeita ja innokkaita oppimaan uusia asioita, mutta toisaalta jaksavat toimia pitkäjänteisestikin. Näyttelyiden lisäksi lammaskoirat ovat kunnostautuneet ainakin agilityssä, TOKOssa, paimentamisessa, raunioradalla ja Rotu race -kisassa.

 

KASVATTAJAN JA YHDISTELMÄN VALINNASTA

 

Kun rotuvalinta on selvä, alkaa oikean kasvattajan tai yhdistelmän valinta riippuen siitä, mitä hakee. Jos olet hankkimassa ensimmäistä lampuria tai ylipäätään koiraa, on tärkeä miettiä mitä kasvattajalta ja tulevalta pennulta odotat. Jos omaat jo enemmän koirakokemusta tai tuntemusta rodusta, voi jokin tietty yhdistelmä olla kasvattajaa merkittävämpi valintakriteeri. Tutustu useamman kasvattajan kotisivuihin ja ota heihin henkilökohtaisesti yhteyttä. Usealla rodun harrastajalla, jotka eivät itse kasvata, on omia kotisivuja ja monet heistä kertovat mielellään kokemuksistaan rodusta. Toiset ihmiset toivovat kasvattajalta koiran elinikäistä yhteydenpitoa ja tukea. Toiset vain haluavat koiran, eivätkä välitä tiiviimmästä yhteydenpidosta pennun kotiin hakemisen jälkeen. Näistäkin ajatuksista ja toiveista on hyvä puhua kasvattajan kanssa, jottei myöhemmin tule turhia pettymyksiä puolin tai toisin.

Kasvattajan ja yhdistelmän valinnassa pätee vanha sananlasku: jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se tuskin on totta. Täydellistä yhdistelmää tai koiraa ei ole olemassakaan. Kysele kasvattajalta mahdollisimman paljon tulevan pentueen vanhemmista, muista sukulaisista ja miksi hän on päättänyt yhdistää juuri nämä kaksi koiraa. Eli mitä hän odottaa tulevalta pentueelta terveyden, luonteen ja ulkonäön suhteen. Tietenkin kaikki toivovat aina parasta, mutta jokaisessa yhdistelmässä on myös riskinsä. Kasvattajan tulisi kertoa myös näistä asioista avoimesti ja miten hän on pyrkinyt minimoimaan riskien esiintulon kyseisessä yhdistelmässä.

Pääsääntöisesti lampurit ovat perusterveitä koiria, mutta kuten kaikilla koirilla niillä esiintyy niin perinnöllisiä kuin muitakin sairauksia. PEVISA asettaa minimivaatimukset terveyden suhteen jalostukseen käytettäville koirille. Molemmilta vanhemmilta tulee olla tutkittu lonkat, kyynärät ja silmät. Lonkkien kohdalla raja-arvo rekisteröinnin suhteen on C, niin että C-lonkkaisen parituskumppanin tulee olla A. On todettu, että C-lonkkaiset vanhemmat jättävät usein itseään huonompaa lonkkaa. Eli jos harkitset pentua yhdistelmästä, jossa jommankumman vanhemman lonkkatulos on C, kiinnitä erityistä huomiota sen sukulaisten, mahdollisten aikaisempien jälkeläisten ja toisen osapuolen lonkkakuvaustuloksiin ja pyydä kasvattajaa perustelemaan miksi hän C-lonkasta huolimatta haluaa käyttää juuri tätä koiraa jalostukseen.

Kyynärtulosten suhteen PEVISA ei aseta raja-arvoa käytettäville koirille. Jos jommallakummalla vanhemmalla on muu kuin 0-0 tulos, tulisi toisen olla ehdottomasti terve. Kiinnitä myös tässä tapauksessa erityistä huomiota sukulaisten tuloksiin. Kyynärkuvaukset eivät ole yleensä pakollisia ulkomailla, joten jos uros on ulkomaalainen, siltä voi kyynärkuvaustulos puuttua (tästä on toistaiseksi voimassaoleva pysyvä poikkeuslupa PEVISAn), tällöin nartun tulisi olla 0-0.

Silmäpeilaustuloksen tulee olla voimassa astutushetkellä (on voimassa aina 12 kk). Jos käytetään pakastespermaa, niin tulos on täytynyt olla voimassa keräyshetkellä. PEVISAan kuuluvat silmäsairaudet lammaskoirilla ovat HC ja PRA. Niitä ei ole Suomessa diagnosoitu useampaan vuoteen, mutta koska vain pieni osa koirista tutkitaan etenkään vanhempana, ei voida tietää, ettei niitä täälläkin esiintyisi. Muista lammaskoirilla esiintyvistä silmäsairauksista tarkemmin terveys-osiossa.

Lammaskoirilla esiintyy perinnöllistä PCD keuhkosairautta. Sen toteamiseksi on olemassa geenitesti. Vähintään toisen yhdistelmän vanhemmista tulee olla testattu terveeksi tai vanhempiensa kautta terve. Kantajaa jalostukseen käytettäessä tulee toisen osapuolen ehdottomasti oltava testattu terveeksi tai vanhempien kautta varmistetusti (polveutuminen) terve. Suositeltavaa on kuitenkin testata aina molemmat vanhemmat, jolloin pentujen PCD status tiedetään varmuudella. Kantajaa käytettäessä kasvattajan tulisi testata pennut valmiiksi, jotta niiden status tiedetään.

Terveys-osiosta ja rodun  JTO:sta kannattaa lukea tarkemmin lammaskoirien muista mahdollisista vioista ja sairauksista ja niiden esiintymisestä. Lammaskoirilla voi esiintyä mm. allergioita, kilpirauhasen vajaatoimintaa, sydänvikoja, kuuroutta, kasvaimia, selkäsairauksia, purentavikoja ja muita kaikilla koirilla esiintyviä vikoja ja sairauksia.

Tutustu myös Koira.net-tietokantaan ja sieltä löytyviin koirien terveystuloksiin, sieltä löydät myös tiedot mm. näyttely- ja muista kilpailutuloksista. Koira.netistä löytyvät kuitenkin vain PEVISA-tutkimusten tulokset, joten muista tutkimustuloksista ja mahdollisista sairauksista kannattaa kysyä kasvattajalta suoraan. Koira.netiä lukiessa kannattaa kiinnittää huomiota myös tutkittujen koirien osuuteen. Jokainen tutkimaton koira on potentiaalinen sairas.

 

PENNUN VALINNASTA

Kun sopiva kasvattaja ja yhdistelmä on löytynyt, alkaa jännittäminen: tuleeko pentuja, montako ja mikä on sukupuolijakauma? Aina kaikki pennut eivät tietenkään ole etukäteen ”varattuja” vaan jo syntyneissäkin pentueissa voi olla vapaita pentuja, mutta kannattaa varautua myös pettymykseen, ettei pentua juuri sillä kertaa saakaan. Silloin kannattaa harkita, jääkö odottamaan saman kasvattajan seuraavaa pentuetta tai vaikka kysyä, voiko hän suositella jotain muuta kasvattajaa tai pentuetta, jos pennun haluaa juuri sillä hetkellä.

 

Uros- vai narttupentu?

Se on lähinnä makuasia. Yksilöiden väliset erot ovat useinkin suuremmat kuin sukupuolten. Yleistäen urokset ovat usein ”suorempia”, mutta kovatahtoisempia kuin nartut. Nartut ovat ”nöyrempiä”, mutta toisaalta juoksut sotkevat toisten sielunelämää enemmän, toisten vähemmän (kuten tietenkin myös niiden kanssa tekemiseen joutuvien urosten…). Yleensä lampurit tulevat toisten koirien kanssa hyvin ”juttuun” eli samaan talouteen mahtuu useampikin koira ja eri sukupuolia, mutta kahden uroksen ja yhden nartun ”yhdistelmä” samassa kodissa ei välttämättä ole suotavin. Toki lampureita on monella isompikin lauma ilman ongelmia. Tietenkin, jos haaveilee joskus kasvattamisesta, kannattaa ottaa narttupentu. Silloin voisi myös harkita sijoituskoiran ottamista.

 

Onko värillä väliä?

Kaikki lampurit ovat harmaa-valkoisia, syntyen musta-valkoisina tai sini(oikeastaan harmaa)-valkoisina, josta väri vaalenee aikuistumisen myötä jonkin asteiseksi harmaaksi. Sinisinä syntyneillä ovat vaaleammat silmät ja pigmentit. Jalostuksellisesti kahta sinisenä syntynyttä ei tule yhdistää. Jotkut tuomarit ”rankaisevat” vaaleammista pigmenteistä ja silmistä näyttelyissä, muuten ”siniset” ovat aivan ”samanarvoisia” kuin mustavalkoisena syntyneet.

Jos ajattelet näyttelyitä mahdollisena harrastuksena, ei kannata ottaa selkeästi värivirheellistä pentua. Pienehköt valkoiset laikut mustalla alueella eivät haittaa. Selkeästi ylivalkoisen pennun kohdalla tulee myös huomioida sen suurempi kuurousriski. Tällöin on hyvä keskustella kasvattajan kanssa mahdollisesta BAER-testauksesta kuulon tutkimiseksi jo ennen pennun luovutusta. Puolikuuro koira voi elää normaalia koiranelämää, mutta täysin (syntymä) kuuron koiran kanssa eläminen on paljon vaikeampaa.

 

Mikä pennuista on juuri se oikea?

Usein kasvattaja haluaa valita mikä pentu menee mihinkin kotiin. Hän tuntee pennut (ja emän ja suvun) parhaiten vietettyään niiden kanssa ensimmäiset viikot. Siksi on tärkeää, että kertoo itsestään ja toiveistaan mahdollisimman tarkoin. Näin kasvattaja saa hyvän käsityksen siitä, mitä koiralta toivotaan ja toisaalta millainen koti on eli minkä luonteinen pentu parhaiten sopisi mihinkin tarkoitukseen. Usein kasvattaja toivoo pentuja tuotavan näyttelyyn edes jokusen kerran. Tämänkin asian suhteen on reilua olla rehellinen kasvattajaa kohtaan, jos ei pentua aio ikinä näyttelyyn viedä. Silloin kasvattaja voi valita näyttelymielessä ”vähemmän lupaavan” pennun, joka voi olla silti luonteensa puolesta oiva kaveri vaikka agilityyn tai muuhun harrastukseen. Jos pennun saa itse valita useammasta pennusta, kannattaa silloinkin, omien havaintojen lisäksi, kysellä kasvattajalta pentujen luonteista. Vierailun aikana ei välttämättä ehdi saada tarkkaa kuvaa kunkin pennun luonteesta. Normaalisti vilkkain pentu saattaakin olla uninen juuri sillä kertaa jne.

Kun lopulta pentu on valittu ja on aika hakea se kotiin, tulee pää pitää kylmänä vielä siinä onnenhuumassakin. Kuuntele tarkoin, mitä kasvattaja kertoo ostotilanteessa kaupan ehdoista (aina tehtävä SKL:n lomakkeella ja siihen mahdolliset liitteet), toivottavista terveystutkimuksista jne. Vaikka lain silmissä koira rinnastetaan tavaraan, on reilua kasvattajaa kohtaan pitää kiinni kaupanteon yhteydessä sovituista asioista, jos se kohtuuden rajoissa on mahdollista.  Tärkein asia joka ”unohtuu” helposti ajan kuluessa ovat terveystutkimukset. Myös ”kotikoirien” tutkiminen vähintään PEVISA sairauksien osalta olisi erittäin tärkeää niin kasvattajan kuin koko rodun kannalta. Ja omistajan itsensä on hyvä tietää esim. mahdollisista lonkkavioista, jotta osaa huomioida ne harrastuksissa ja ennaltaehkäistä ongelmia koiran vanhetessa.

Lopuksi toivotamme onnea uuden pennun onnelliselle taipaleelle! Vanhaenglanninlammaskoiran omistaminen on aina etuoikeus. Saat samassa, karvaisessa paketissa lemmikin, ystävän, uskollisen kumppanin, lenkkikaverin, sohvatyynyn ja tarvittaessa vaikka turvallisen olkapään. Jos vielä jokin asia jäi askarruttamaan, ota reippaasti yhteyttä – tyhmiä kysymyksiä ovat vain ne, jotka jäävät kysymättä!